Näkymä Jyväskylän satama-alueelta Rantakadulle (nyk. Hannikaisenkatu) n. 1870-1880-luvulla. Kuvassa vasemmalla näkyy Sparvinin talon päätyä. Kuva: Keski-Suomen museo.

Kaupunki kirkonkylään

Jyväskylän kaupunki perustettiin vuonna 1837 Jyväskylän kappelikirkonkylään Harjun ja Jyväsjärven väliin, erityisesti tukemaan alueen markkinaelämää. Kaupankäyntiä ja elinkeinojen harjoittamista rajoitettiin Suomessa voimakkaasti aina 1800-luvun alun vuosikymmeniin saakka, mutta muuttuva maailma ja tarve kauppapaikkojen perustamiselle painoivat vaakakupissa enemmän.

Jyväskylän kappelikirkonkylä oli jo ennen kaupungin perustamista  mainio markkinapaikka ja teiden risteysalue, joten aivan perusteettomasti ei kaupunkihankkeeseen ryhdytty. Myös seutukunnan hyvät vesi- ja kulkureitit,  keskeinen asema, metsät, otolliset viljelysmaat sekä oletus siitä, että maa kätkee sisäänsä rautamalmia, antoivat lisää puhtia kaupungin perustamiselle, jota oli väläytelty jo pitkin 1700-lukua.

Jyväskylän alkutaival oli varsin vaatimaton. Kuvaavaa on valtalehti Suomettaressa noin viisitoista vuotta kaupungin perustamisen jälkeen kirjoitettu huudahdus: “Jyväskylä! Kaupunkiko sekin on?”. Jyväskylä kuitenkin erottui ruutuasemakaavoineen aikaisemmasta kirkonkylästä, jonka aikana maisemaa halkoi vain yksi pääkatu.

Kuparisepän talon pihapiiriä Vaasankatu 27:ssä, jossa talo alun perin sijaitsi. Talo purettiin Vaasankadulta vuonna 1953. Kuva on otettu 1950-luvun alussa. Kuva: Pekka Kyytinen, Keski-Suomen museo.

Jyväskylän alkutaivalta

Kaupunki poti alussa voimakasta asukaspulaa. Asemakaavan sai viimeisteltäväksi tunnettu arkkitehti C. L. Engel ja kaupungin perustamiskirjassa määriteltiin tarkasti kaupunkiin liittyvän hallinnon peruskivet sekä säännöt. Niiden pohjalta yksityisille ihmisille voitiin myöntää täysivaltaisen kaupunkilaisen asema, eli porvarinoikeudet.

Jyväskylään muutti joukko nuoria kaupunkilaisia, käsityöläisiä ja kauppiaita. Verkkaisesti kasvavaan kaupungin asukkaiden joukkoon mahtui myös käsityöläismestareiden oppipoikia, porvarisperheiden piikoja ja renkejä sekä kirves- ja työmiehiä.

Keski-iältään alkutaipaleen asukkaat kaupungissa olivat nuorta ja perheellistä väkeä. Ensimmäinen paljasjalkainen jyväskyläläinen syntyi kultaseppä Sundin perheeseen 4. huhtikuuta 1838 ja ensimmäisiä kaupunkilaishäitä tanssittiin Jyväskylässä vuoden 1839 alussa. Hautajaisiakin vietettiin, mutta kaupungin kasvukäyrä pysyi vankasti positiivisena: vuoden 1838 alussa kaupungissa on kirjoilla 189 henkeä.

Asemakaavan perustamisen myötä kaupungin 143 tontin huutokauppaaminen ja rakentaminen alkoi tarmolla. Varsin lyhyessä ajassa 53 pihamiljöötä sai omistajan. Ymmärrettävästi perheet tarvitsivat nopeasti katon päänsä päälle. Lisää puhtia hankkeisiin toi päätös, jonka mukaan ostajan oli kahden vuoden kuluessa kaupasta rakennettava tontilleen asuinrakennus.

Jyväskylän katukuvaa 1900-luvun alussa. Kulmauksessa näkyy Kansallisosakepankin rakennus osoitteessa Kauppakatu 18. Kuva: Keski-Suomen museo.

Kasvava kaupunkimiljöö

Kahdessa vuosikymmenessä Jyväskylä kasvoi ulos lapsen kengistään. Ruutuasemakaavan tontit myytiin loppuun vuoteen 1863 mennessä, väkiluvun kasvun huimat huiput tasaantuivat ja kaupungin hallintorakennekin vakiintui. Jyväskylä miellettiin nyt täysivaltaiseksi kaupungiksi, muiden Suomen kaupunkien joukkoon. Lehdistönkin vuonna 1859 Papperslyktan-lehdessä maalaama kuva Jyväskylästä saa uudenlaista kaikupohjaa:

Käsityöläisten kylttejä loistelee seinissä joukoittain. Kaupungin tori on niin tilava ja suuri, että sellaista ei löydy muualta kuin – Porvoosta. Tuskin olin päässyt huoneeni rauhaan majatalossa, kun muuan posetiivi antoi kuulua äänensä ikkunan alla. Mitään pariisilaisempaa ei voitane pyytää.

Proviisori Magnus Enckellin rakennuttama puinen apteekkirakennus Torikatu 7:ssä (nyk. Gummeruksenkatu), jossa Jyväskylän lyseo toimi vuokralla vuosina 1860-1882 ennen oman koulurakennuksensa valmistumista. Kuva: n. 1890-1915, G.A. Stoore, Keski-Suomen museo.

Koulukaupunki Jyväskylä

Suomalaisuuden, suomen kielen ja suomenkielisten koulujen kysymys on 1800-luvulla varsin ajankohtainen aihe, joka kiteytyi osaltaan Jyväskylässä. Kaupunki oli nuori, kasvava ja vaurastuva. Vuodesta 1847 Jyväskylässä toimi ruotsinkielinen ala-alkeiskoulu.  Luokkajärjestelmää ei ollut, vaan oppilaat istuivat pitkän pöydän ääressä, opettajan valtakunnan, taulun edessä.  Alakoululla ei ollut omaa tilaa, vaan valistus tapahtui vuokratiloissa.

Kaupungin koulumaineen kehittymisen kannalta ratkaisevaa oli ylä-alkeiskoulun perustaminen 1858, aluksi kaksikielisenä. Se näytti suuntaa vastaavanlaisen opetuksen aloittamiselle myös muissa kasvavissa kaupungeissa. Jyväskylästäkään ei tarvinnut välttämättä enää suunnata esimerkiksi Kuopioon opin perässä. Varsin pian Jyväskylän yläakeiskoulu kuitenkin muovautui suomenkieliseksi. Vuoteen 1873 mennessä yläalkeiskouluna aloittanut Jyväskylän lyseo oli jo yleisesti vasaroinut asemansa maan ensimmäisenä suomenkielisenä oppikouluna – vastustuksestakin huolimatta – ja oppikoulun opinportti aukesi jo aivan tavallisellekin kansalle.

Nuoressa Jyväskylässä käytiin Lyseon sekä suomenkielisen tyttökoulun (1864) toteutumisen ohella käsiksi vieläkin korkeamman unelman rakentamiseen. Jyväskylään perustettiin opettajaseminaari, joka alkoi kouluttaa koko maahan sen kipeästi kaipaamia suomenkielisiä opettajia. Suomen senaatin päätöksellä seminaari päätettiin perustaa 13.3.1863.

Syysmarkkinat Jyväskylän vanhalla torilla Kirkkopuistossa n. 1895-1906. Nykyisen Kirkkopuiston alue toimi jyväskyläläisten markkinapaikkana 1830-luvulta aina 1930-luvulle saakka, jolloin puisto laajennettiin nykyiseen muotoonsa koko korttelin kokoiseksi. Kuva: Keski-Suomen museo.

Ajankuvaa 1800-luvun lopun Jyväskylässä

Elämä oli Jyväskylässä 1800-luvun lopulla jo suhteellisen värikylläistä, ja täytti täysin ajan kaupunkielämän tunnusmerkit. Opiskelijoiden arki oli ahertamista ja opiskelun rutiineja, joihin haettiin vastapainoa erilaisilla huvituksilla. Osa näistä vapaa-ajan aktiviteeteista oli hyvinkin liikuntapainotteisia ja kouluyhteisön omien normien värittämää. Varttuneempien opiskelijoiden iltaelämä saavutti jo tasoja, joita jopa paheksuttiin – vakaavarainen porvariväki ei aina hyväksynyt nuorten irtiottoja arjesta.

Työntäyteiseen eloon kaupungissa toi lisämaustetta torielämä, jonka tarpeita varten rakennettiin 1848 torin laidalle 10 kiinteätä puotia, vanhojen ja hatarien kojujen tilalle. Puodit sijaitsivat nykyisen kaupungintalon kohdalla. Tori keräsi viikoittain väkeä Jyväskylää ympäröiviltä alueilta. Alkuperäiseen asemakaavaan oli rantaan merkitty makasiinitontteja ja muutenkin oli asennoiduttu siihen, että Jyväskylän kaupan ja liikenteen asemaa vahvistaa toimiva laivaliikenne. Kesän 1840 alussa kaupungin valmistuneet laiturityöt ja Äijälänsalmen perkaus mahdollistivat viimein laivayhteyden kaupunkiin. Tästä alkaa laivaliikenteen loistokausi Jyväskylässä – myös huvi- ja vapaa-ajan mielessä. Jyväskylän asema koulu- ja kulttuurikaupunkina sekä kasvavan teollisuuden kaupunkina alkoi hahmottua siihen muotoon, jossa me sen tänäänkin miellämme.

Lähteet

Tommila, Päiviö. Jyväskylän kaupungin historia 1837-1965. K.J. Gummerus: Jyväskylä 1972